Juha Korri

Olen Juha Korri, 43-vuotias henkivakuutusmatemaatikko. Koulutukseltani olen filosofian maisteri pääaineena matematiikka ja työskentelen vakuutusyhtiö LähiTapiolassa.

Vapaa-ajan harrastuksia minulla on kaksi: urheilu ja koirat. Olen aina urheillut ja liikun edelleen paljon ja osallistun silloin tällöin myös kilpailuihin. Yritän liikkua mahdollisimman monipuolisesti, mutta päälajeja minulla on vain kaksi ja ne ovat hiihto ja kestävyysjuoksu. Urheilua ja koiraharrastusta olen yhdistänyt myös hiihtämällä koirahiihtoa. Myös koiraharrastukseni on ollut pitkäkestoista, koska sitä on jatkunut jo 30 vuotta eikä loppua näy. Koirien kanssa olen touhunnut lähes kaikkea mahdollista. Tällä hetkellä suurimmat kiinnostukseni kohteet ovat suojelulajit ja malinoisien kanssa työskentelyssä niiden suuri sydän. Vapaa-aikaani rikastuttavat harrastusteni lisäksi oma perhe, johon kuuluvat vaimo Susanna ja ihanat tytöt Alina 9 vuotta ja Lumina 3 vuotta sekä 4 verratonta malinoisia. Yhdessä keksimme jatkuvasti kaikenlaista todella mukavaa ja virkistävää puuhaa.

Ensimmäinen harrastuskoirani oli groenendaeluros Keel eli ”Kipi”, jonka kanssa kilpailin viestillä, haussa, jäljellä, yleiskokeessa (nyk. etsintäkoe) ja suojelussa. Kipi oli kertakaikkiaan upea harrastuskoira, koska mitä ikinä siltä halusinkin, niin pystyin olemaan varma siitä, että se yritti ehdottomasti parhaansa. Sen takia Kipin kanssa harrastaminen tuotti vain ja ainoastaan suurta iloa. Seuraava harrastuskoirani oli niinikään groenendaeluros Valkohampaan Fonzarelli eli ”Fonzie”, joka oli Kipin vastakohta. Se oli hullu ja teki aina kaiken oman päänsä mukaan. Vain hampaat irvessä ylläpidetyllä kurilla Fonzie ryhtyi yhteistyöhön ja kilpailin sen kanssa menestyksekkäästi jäljellä ja suojelussa. Valjakkohiihtoon sanoisin Fonzien olleen suorastaan superlahjakkuus, mutta menestyksemme ei ollut ihan Fonzien lahjojen mukaista, koska siihen aikaan hiihto oli minulle vielä niin vieras sivulaji, etten osannut vapaan tyylin hiihtoa oikeastaan ollenkaan.

Kipi ja Fonzie olivat myös vanhempieni koiria ja ensimmäiseksi ihan omaksi koirakseni hankin laekenoisuroksen Valkohampaan Barbaarin eli ”Conanin”, joka oli monessa suhteessa oikein lahjakas koira, mutta niin aggressiivinen, että sen kanssa ei voinut harrastaa. Luotettavahan se kyllä oli, sillä jos vieras ihminen tuli sitä koskemaan, niin täysin luotettavasti tiesin, että Conan puree tätä silittäjää ja vielä aika pahasti. Kun Conan oli 7-vuotias, sattui ikävä tapaturma kaikesta varovaisuudestani huolimatta ja Conan puri kaveriani vakavin seurauksin. Kun vielä kahden viikon kuluessa sattui ”läheltä piti” – tapaus, päätin lopettaa Conanin liian vaarallisena, ennen kuin lisää vahinkoa tulee. Mitenkään ei pysty olemaan niin huolellinen, ettei joskus vahinkoa satu ja joku pääse koirani kanssa kosketukseen. Conanin kanssa ehdin kilpailla suojelussa ja valjakkohiihdossa, joissa sen ura loppui lyhyeen, koska kisapäivät olivat minulle kauhunsekaisia ihmisten turvallisuuden puolesta pelkäämispäiviä.

Conanin jälkeen hankin ensimmäisen työlinjaisen malinoisini Sitaran Egonin eli ”Rion”. Rio oli kaikin puolin muuten lahjakas koira, mutta se oli todella herkkä ja kaikki sen uran aikana sattuneet takaiskut kasaantuivat sen pääkopassa ja sillä oli suuria vaikeuksia luottaa itseensä. Sain kuitenkin Riolla tulokset IPOn kolmosluokkaan ja jos Fonzie oli superlahjakkuus valjakkohiihtoon, niin Rio oli superlahjakkuus peltojäljelle. Sen ruokahalu oli käsittämätön ja herkkyytensä vuoksi se oli todella helppo ohjata tarkkaan työskentelyyn. Rion jälkeen minulle tuli erittäin lupaava malinoisurospentu Belgiasta nimeltään Xyrvo du Boscaille eli ”Erno”. Erno oli oikea riiviö, mutta sen suunnaton energia katosi johonkin sen kasvaessa isoksi ja siitä tuli liian veltto menestyäkseen suojelulajeissa huipputasolla. Ernon kanssa sain kuitenkin ykköstuloksen IPOn kolmosluokassa.

Ernon jälkeen minulle tuli malinoisuros Pois Kottoo Karma eli ”Toope”, jonka kanssa sain todella nauttia harrastamisesta. Toope oli niin vahva luonne, että sen kanssa sai kulkea rinta rottingilla ihan missä vain. Harmittavaa oli vain se, että Toope jäi suojelulajeista ennenaikaiselle sairaseläkkeelle selkävaivojensa vuoksi. Nykyiset harrastuskoirani ovat Tanskasta tuotu 7 vuotias malinoisuros Daneskjold Kvante eli ”Elmo”, jonka omistavat vaimoni Susanna ja Katja Tammelin, sekä 12 viikkoinen malinoisnarttu Harmaahurstin Irmasofia eli ”Mora”. Elmon kanssa nautin harrastuksestani täysin rinnoin, koska se on täynnä energiaa touhuamaan kanssani. Pääasia harrastuksessani on aina ollut ilo harrastaa ja Elmon kanssa tämä on täyttä totta. Nuoresta Morasta en osaa vielä sanoa muuta kuin että tässä vaiheessa olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Omien koirieni lisäksi olen kouluttanut paljon muiden koiria suojelun maalimiehenä sekä ohjaamalla koirakoita kaikenlaisissa seminaareissa, leireillä ja ihan tavallisissa koulutuksissakin. Olen myös testannut paljon koiria, ihan pentujakin. Maalimiehenä harjoituksissa toimiessani voin ottaa vain tietyn määrän koiria valmennettavakseni, mutta yksittäisiä harjoituksia esim. kilpaileville koirille olen aina ollut valmis tekemään ja lisäksi testaamaan aloittelevia siten, että olen ottanut harjoituksen ja kertonut mielipiteeni koiran lahjakkuudesta suojelulajeihin sekä siitä, miten sen kanssa tulisi edetä. Pentueita olen testannut etsiessäni koiraa itselleni tai kavereilleni ja lisäksi kasvattajien pyynnöstä, koska heitä on kiinnostanut pentujensa ”menestyminen” tällaisessa testissä.

Saavutuksiani voisin yrittää myös hiukan listata tähän lopuksi: Olen…

>> kilpaillut kaikissa pk-lajeissa ja kaikissa luokissa (paitsi opastus ja alokas viesti)
>> kouluttanut ja kilpaillut seitsemästä koirastani kuusi koiraa suojelun kolmosluokkaan, kahdeksas koira on nyt kasvamassa
>> saavuttanut runsaasti ykköstuloksia kaikkien lajien kolmosluokissa
>> kilpaillut ainakin 10 kertaa pk sm-kesäkisoissa saavuttaen kaksi henkilökohtaista pronssimitalia, yhden hopean ja yhden kullan sekä muita sijoituksia 10 parhaan joukkoon. Lisäksi on yksi joukkuepronssi.
Talvella valjakkohiihdosta on lukuisia SM-mitaleja, myös kultaisia ja myös A-sarjassa.
>> edustanut Suomea maailmalla niin kesällä ipon mm-kisoissa kahdesti kuin talvellakin valjakkohiihdon maailman cupissa ja Pohjoismaiden mestaruuskisoissa
>> saavuttanut ensimmäisenä Suomessa ipo 3 ykköstuloksen belgianpaimenkoiralla ja olen myös ensimmäinen maamme rotumestari ipossa
>> kilpaillut aktiivisesti vuodesta 1984 eli ollut mukana jo vanhoilla säännöillä ennen ipo-aikaa
>> suorittanut Suomen Palveluskoiraliiton maalimieskortin vuonna 1988 ja toiminut sen jälkeen aktiivisesti kilpailumaalimiehenä myös arvokilpailuissa
>> toiminut Suomen Palveluskoiraliiton maalimieskouluttajana useissa eri toimikunnissa, seminaareissa ja leireillä
>> toiminut Suomen joukkueen maalimiehenä ipon mm-kisoissa useita kertoja
>> treenannut maalimiehenä lukuisia koiria menestykseen aina MM-kisoja myöten
>> harrastanut aktiivisesti 24 vuotta, joten kaikkia saavutuksia on hankala muistaa ja listata